Kuten "Tehtävän kesto"-laskurista näkee, tehtävä Pekingissä on päättynyt. Takana on maan ja taivaan väliltä kokemuksia sekä elämää joka todella on ihmisen parasta aikaa. Lopputekstit alkavat pyöriä ruudussa ja aletaan varovaisesti miettimään että mitäs sitten? Puolitoista vuotta Pekingissä meni hävyttömän nopeasti ja siellä on pakko päästä vielä käymään. Niin hyvin se miuta loppujen lopuksi kohteli.

Käytännössä on mielettömän hienoa saada yksi asia loppumaan. Voi hetkeksi pysähtyä miettimään oppimaansa ja aloittaa hyvillä mielin uutta. Tämä blogi ei varmasti viestittänyt juuri mitään siitä mitä oon 18kk aikana kokenut ja miten miulla oikeesti on menny. Hyvä niin, koska kuitenkin nautin eniten siitä jos joskus voin kertoa parhaat jutut kasvotusten.

Hyvin levätyn joululoman jälkeen on siis aika aloittaa jotain uutta ja tällä kertaa se on tehtävä noin 1500 kilometrin päässä etelässä. Uusi ovi on auennut ja se vie taas kohti uusia seikkailuja. Tervetuloa seuraamaan niitä osoitteessa http://chengdujani.vuodatus.net.

Kiitos teille kaikille 1974 uniikille kävijälle jotka olette tehneet 14043 sivulatausta näiden 18kk aikana. Kiitos ja näkemiin. Kommentointi on aina piristänyt ja aiheuttanut bloginpäivityksen aikaansaamattomuuteen liittyvää loputonta itsekritiikkiä. Toivottavasti näette tunnelin päässä saman kuin minä.

Noin vuosi sitten kirjoitin listan asioista jotka pitää  suorittaa Pekingissä ollessa. Moni asia on jo ruksittu yli mutta vielä en ole käynyt laskettelemassa enkä Japanissa ja jotain pienempiä sivutehtäviä on myös edelleen suorittamatta. Listalla on kuitenkin alusta asti komeillut samppanjabrunssi. Siis brunssi hienossa ravintolassa/hotellissa ja free flow samppakaljaa. Tänään sain tuon rastin suoritettua.

Elikkä aamulla siis neljän tunnin yöunien jälkeen herätys kelloon ja suunta kohti Westin-hotellia jonka brunssin länsimaalaiset ovat äänestäneet kaupungin parhaaksi. Samppanja virtasi alusta loppuun koko 3,5 tuntia joka me siellä istuttiin. Ruoka oli uskomatonta ja tuollaista brunssikokemusta ei tiettävästi Suomesta tule löytymään tällä vuosikymmenellä. Kannatti käydä.

Olen suorastaan sanaton kun uskollinen päivittäin blogia lukeva kansa nousee tuolla lailla barrikadeille ja suorastaan vaatii lisää tekstiä. Työssäni olen oppinut, että asiakas on aina oikeassa. Eli todellakin IRNT:n keikalla oli hyvä fiilis ja siellä tapasin yllättäviä tuttuja Suomesta ja Japanista. Loistoilta kerrassaan paitsi seuraavan aamun baijiu-röyhtäykset haluaisin unohtaa. En kyllä pysty siihen.

Sen olen oppinut, että Pekingin kuulumisia ei kannata säilöä varastoon vaan niistä pitäisi kirjoittaa heti. Jälkikäteen ne eivät enää tunnu niin redundanteilta ja jäivät siis kirjoittamatta. Kaikkea ihmeellistä on tapahtunut mutta jätetään ne tällä kertaa Pekingin mustan aukon syövereihin.

Nyt lähdetään viettämään työkaverin läksiäisiä ja muuten menossa on astetta rauhallisempi viikonloppu koska loppuvuosi vaikuttaa pelottavan aikataulutetulta ja rankalta. Tehtävä Pekingissä on lähes lopussa ja joulun olen Suomessa. Tammikuussa muutan Chengduun ja josko Tehtävä Chengdussa -blogi korjaisi tämän blogin virheet. Uusi lehti siis kääntymässä ja nyt kannattaa jo alkaa varailemaan hiihtolomamatkaa Sichuanin sydämeen koska sinnekin kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita. Puss och kram!

Huomenna näyttäs olevan Avril Lavigne ja Iiro Rantala New Trio samaan aikaan kylällä musisoimassa. Taidan valita jälkimmäisen.

Karkeasti ottaen koko sen ajan mitä Pekingissä aion nykyisen suunnitelman mukaisesti olla, voi jakaa kolmeen vaiheeseen: Olympialaisvöyhötys, itse olympian kisat ja niitä seuraava krapula. Tänään on ensimmäsen tilasiirtymän aika. Turhanpäiväinen vöyhötys saa luvan loppua ja siirrytään itse asiaan. Koko maailman katseet kääntyvät tänne lukuun ottamatta urheilua seuraamattomia moukkia, jotka voidaan jättää omaan arvoonsa harrastamaan aktiivista epäurheiluaan. Maistraatit ovat ylityöllistettyjä kun maan nuoret toivot hakevat kilvan vihkitodistuksiaan, koska tässä erikoisen hienossa päivämäärässä on onnenluku mainittu jopa kolme kertaa. Pekingjanikin puhaltelee pölyjä golfmailoista ja lähtee pian lyömään palloa. Ilmassa on taikaa.

Ilmassa on myös sumua. Olympialaisten ensimmäinen epäonnistuminen on siis nähty sillä käsittääkseni avajaisiin oli tarkoitus loihtia kristallinkirkas taivas. Tai sitten taikuri Merlin on vielä psyykkaamassa itseään ja tekee temppunsa lähempänä hoohetkeä. Illalla on kuulemma linnunpesällä iso ilotulitus. En vielä tiedä mihin mennä avajaisia katsomaan, mutta tällä kertaa aion kiinnostua hitusen verran myös avajaisista. Jos ilotulitus ei näy sumun takia niin pääsenpähän taas ilkkumaan.

Osaako joku muuten sanoa missä urheilulajissa kesäolympiakullan voi saada lyhytkestoisimmalla ja "helpoimmalla" suorituksella? Tällä hetkellä vallitseva näkemys on että se on keihäänheitto/kuulantyöntö/moukari jossa yhdellä riuhtaisulla päässee finaaliin ja toisella voi voittaa kullan.