Hippelipippeli. Näin viikonlopun valoisana päivänä on otollinen aika jatkaa tarinaa urhean agenttimme seikkailuista. Kronologisesti edeten ollaan siis menossa hetkessä, jossa tarinan päähenkilö on juuri laskeutunut Vancouveriin suorittamaan huippusalaisen tehtävänsä alimissiota. Hän suorastaan puhkuu intoa kun lentokoneen ovi avataan ja raitista ilmaa alkaa puskea ovesta sisään. Raitista ilmaa, jota ei Pekylässä vietettyjen edellisen 2 vkon aikana hengitetty. Odotukset olivat kovat. Tehtävän suorituksen ohella tarkoitus oli matkata Yhdysvaltoihin Portlandiin verkkofootbagin US Open -kilpailuihin, nauttia meren läheisyydestä ja tutustua paikallisiin alkuasukkaisiin. Vihdoinkin paikassa, jossa ymmärretään englantia ja jossa kaikki eivät yritä kusettaa komeaa ulkomaalaispoikaa ja jossa lentokoneetkin toivottavasti lähtevät ajallaan tai asiasta edes tiedotetaan.

Alun mahtavat fiilikset tapettiin jo passintarkastuksessa. Koskaan en ole tuollaista kysymysten tulvaa kokenut kyseisessä tilanteessa. En tosin ole Yhdysvaltoihin matkannut, mutta kuulemma Vancouverin lentokentän tulli on asiassa samalla tasolla eteläisen naapurimaansa kanssa. Asialliseen kohteluun tottunut akateemisesti koulutettu suomalaispoika ymmärtää tuollaisen kohtelun pelkkänä vittuiluna, ja kun pitkän selittelyn jälkeen päästiin portista läpi, niin alun hyvä fiilis oli ravistettu tästä pienestä miehestä ulos. Kanada on paska maa.

Seuraavat 3 vkoa siis suoritettiin päivät tehtävää ja illoiksi yritettiin keksiä paheita se mitä jaksettiin. Hampurilaisia ja muuta "Kanadalaista" ruokaa söin kyllästymiseen asti kun hyviä sellaisia tuskin Kiinanmaalta löytyy. Erityisesti jäi mieleen Red Robin -ketjun burgerit. Sellaisen aion syödä seuraavallakin Vancouverin retkellä. Tosin joka kerta kun kävi aterioimassa, mietti että mitäköhän tämäkin ruoka maksaisi Pekingissä ja laskun maksaminen tuntui pahalta.

Vancouverissa oli kuulemma satanut tammikuusta asti ja sinä päivänä kun me saavuttiin sinne, alkoi kaksi vikkoa kestänyt auringonpaiste ja helle. Paikalliset osasivat kohteliaasti kiittää kauniin ilman tuoneita poppamiehiä itäisestä maasta ja me pojat vaan nautittiin kesästä. Viimeinen viikko satoi mutta se me järjestettiin vittumaisen tullitoiminnan takia. Oppivatpahan kohtelemaan ihmisiä ihmisenä. Ja muutenkin harmitti kun hommat menivät siihen pisteeseen, etten päässyt matkaamaan US Openiin, enkä ollut kaupungissa tarpeeksi pitkään osallistuakseni Vancouver openiin. Johonkin turhautuneisuus oli siis purettava, joten sadekausi jatkukoon.

Sateettomat päivät pyrin viettämään Kitsilano Beachilla, paikallisten footbag net -pelajien areenalla ja kaupungin pintaliitorannalla, jossa silmänruokaa ja hyvää fiilistä riitti yltäkylläisyyden asteelle. Paikallisten todella mahtavien nettipelaajien kanssa pelattiin palloa aina se mitä jaksettiin, ja mentiin jatkoille Sunset grillille nauttimaan kaljasta ja hyvästä seurasta. Todella mahtavia päiviä joita voi vain muistella Pekingin harmaudessa. Thanks footbag community for pimping my business trip!

Mietin tietysti kuumeisesti, mitä länsimaisessa valtiossa pitää tehdä mitä ei seuraavan 1,5 vuoden aikana Pekingissä voi. Onneksi mietin, sillä muuten olisin unohtanut, ettei Pekingissä ole (laillisia) kasinoita. Siispä pikaisen tiedustelun jälkeen päätin että viikonloppuna on luvassa retki Edgewater Casinolle. Lauantaisena aamuna kukonlaulun aikaan muistaakseni klo 10 tuohon pahuuden pesään asteltiin ja ilmoittauduttiin pian alkavaan pokeriturnaukseen. Korttipeliä pelatessa mielessä oli lähimmän wc:n etäisyys sillä siinä paikallaan istuessa alkoi huono olo vaivata. Huomasin tekeväni virheitä. Pian ensimmäisen tauon jälkeen homma loppuikin kardinaalimunaukseen. Vietin vielä muutaman tunnin muihin peleihin tutustuessa ja poistuin paikalta onnellisena. Kiitos Kanada! Nyt kestän uhkapelitöntä elämää Pekingissä taas hieman paremmin.

Toinen mieleen jäänyt seikkailu tuolla retkellä oli retki Grouse Mountain -vuorelle. Whistleriin meno saa odottaa ensi kertaan kun tällä erää asiaa ei oltu tarpeeksi suunniteltu. Patikointia kilometrin matka ylöspäin ja kun vuori oli vallattu niin skyridella alas. Koko retken hinta matkoineen Burnabysta alle 10€. Olen ikään kuin ällikällä päänuppiin lyöty. Saatanpa kiivetä ensi kerrallakin. Vancouverista jäi mieleen myös kaksi asiaa jotka tulivat täysin yllätyksenä. Pilven polttoa ei katsota pahalla edes kohtuullisen julkisella paikalla sekä kaupungin asukkaista ilmeisesti 40% on aasialaisperäisiä. Hampun haistoi rannalla, omakotialueilla ja baarien tupakka-alueilla. Asiasta puhuttiin muun muassa erään taksikuskimme kanssa ja hän sanoi ettei asiaan puututa koska muuten raha virtaa ulkomaille. Esimerkiksi kalliita tuotteita myyvät elektroniikkakaupat ja autokaupat hyötyvät asiasta. Normaali ihminen saattaa ostaa taulutelevision, kannabisdiileri viisi. Normaali ihminen ostaa Toyotan, kannabisdiileri Hummerin. Siis aineen käyttämiseen, kasvattamiseen ja myymiseen ei puututa koska tämä hyödyttää valtiota. Taksikuski kertoi itsekin polttavansa jointin päivittäin ennen nukkumaanmenoa. Vancouverissa ollaan muutenkin ilmeisen vapaamielisiä ja tämä näkyy myös homoseksualistien saamassa elintilassa ja näkyvyydessä kaupungissa. Ja tosiaan rasismi ei muutenkaan taida kukkia kun kerran kylän väkiluvusta yli puolet muodostuu aasialais- ja muita ulkomaalaisperäisiä ihmisistä.

Vancouverissa pelattiin myös jalkapallon alle 20-vuotiaiden mm-lopputurnausta. Ostettiin loppuunmyytyyn Brasilia-Espanja puolivälieräpeliin liput joltain kusipäältä stadionin edessä 100 kanadan dollarin hintaan. Itse peli oli hyvä ja viihdyttävä ja Espanjan Capel tulevaisuuden huippulupaus. Kannatti käydä.

Viimeisenä iltana piipahdin Burnabyssa Big Star -countrymusiikkibaarissa ja sitäkin voi pitää onnistuneena elämyksenä. Toivon vilpittömästi, että jokainen heteromies voisi kerran elämässään käydä siellä ja nähdä länsimaalaisen kauneusihanteen mukaan täydelliset baarimikkotytöt (useita). Paluumatka onnistui jopa Air Chinalta aikataulun mukaisesti ja 3 Vancouverviikon jälkeen laskeuduttiin jälleen Pekingiin. Tällä kertaa innokkaana uudesta kämpästä johon päästiin heti muuttamaan 5 viikon hotelliasumisen jälkeen. Arki Pekingissä ja kimppa-asuminen alkakoon!

Sitten kuvia. Niitä miulla ei oo paljon ku en osaa kulkea kameran kanssa tuollaisessa paikassa kuin Vancouver, josta kuvia on netti pullollaan. Tässä kuitenkin oma näkemykseni Kitsilano Beachin kauneudesta. Vancouverissa tosiaan näkyvät vuoret pohjoissuunnassa oikeastaan koko ajan, ja niiden mukaan on jopa helppo suunnistaa.


Ja footbag nettiä (mixed doubles) Kitsilanossa.


Sitten paikallinen herrasmies matonsa kanssa Vancouverin keskustassa, downtownissa.


Ja tässä talossa on jotain vialla?


Kylästä löytyy myös suomalaisen saapasfirman tiluksia. Huomatkaa lähes täydellisesti leikattu nurmikko! 6 kesän nurmikonleikkuukokemuksella annan lopputulokselle arvosanan 9.5 ainoana ongelmana leikkurin liian tylsät terät.


Tässä oltiin kiipeämässä Grouse Mountainille. Ei oltu ainoita.


Ja päästiin huipulle (yäk, hikisenä). Taustalla näkyy Vancouver Downtown ja Stanley Park


Vuorelta alas tuollaisella Skyridella.


Maisemakuva vuoren huipulta. Toisen vuoren huippu komeasti pilven peitossa.


Komea pilvikuva lentokoneen ikkunasta otettuna. Näitä otin montakin kun olin niin ihmeissäni. Tuli samanlainen olo kun maatessani laiturilla josta näkee kaloja vedessä. Siis tuijotin näkyä hiljaa itsekseni tuntikaupalla.


Ja kuva Brasilia-Espanja -pelistä alle 20-vuotiaiden MM lopputurnauksesta.


Huh, kohtahan tässäkin tarinassa päästään enää 2 viikon takaisiin tapahtumiin! Sitten kun on nykyhetki saavutettu voidaankin jo alkaa ennustamaan tulevaa?