Alkuvuoden identiteettikriisin aikana Lappeenrannan poika alkoi miettiä että nyt tarvittas jotain vaihtelua. Se ei vaan tienny mitä. Joitain haaveita sillä oli ja niiden suuntaan lähdettiin sitten ajamaan. Matkalla pidettiin hauskaa ja vapun hulinoissa alkoi määränpää selvitä. Kiina nousi esille ja asialle oli saatava paras mies! Joku joka ei pelkää vaaroja, ei vapise ihmismassan edessä ja joka rautaisella ammattitaidollaan selviytyy kiperistäkin tilanteista. Painotettiin, että Tehtävä EI saa epäonnistua! Valmiina kuin partiopoika, firman komein uros otti tehtävän hetkeäkään epäröimättä vastaan ja aloitti matkajärjestelyt. Kaiken hulinan jälkeen 17.6. noustiin ilmaan. Tehtävä oli alkanut.

Pääkallopaikalle saavuttiin intoa täynnä. Uutta informaatiota tulvi kaikille aisteille. Tarkkavainuinen sankarimme havaitsi heti koneesta poistuttaessa 2 tärkeää asiaa: Pekingissä on kuuma ja ilma on saasteiden takia vaikeaa hengittää. Tilanteeseen sopeuduttiin ennätysnopeasti ja jatkettiin matkaa. Taksi kentältä keskustaan maksaa noin 80RMB eli alle 8€ ja hotellihuone oli oikeasti 2h+keittiö. Nikkeknattertonimainen johtopäätös: Kiina saattaa olla halpa maa? Jälkikäteen voidaan todeta, että halpaa on kun tietää mistä etsii. Turisteilta pyydetään toki kovempia hintoja kaikessa ja suosituissa paikoissa päästään jopa Suomen hintoihin ravintoloissa ja muussa illanvietossa. Tosin tällöin palvelu on (länsimaalaisille) järjestään parempaa, koska työvoima ei maksa juuri mitään. Esimerkkinä mainittakoon että yökerhon vessassa on palvelija, joka auttaa juoppoja pesemään kätensä avaamalla hanan, antamalla saippuaa ja pyyhkeen. Myöskään biljardisalilla pakkaa ei ehdi tekemään itse sillä pelin loputtua pieni kiinalaistyttö tulee ripeästi kasaamaan pakan. Tällaiseen on siis vaan totuttava ja annetaan asian olla näin.

Uuteen työympäristöön sopeutuminen kävi kädenkäänteessä. Jyväskylän Nokia-talon paras istumapaikka vaihtui avokonttorin soluun ja miesvoittoinen työtoveristo vaihtui paremmin väestön sukupuolijakaumaa mukailevaksi. Työkavereiden nimiä ei opi muistamaan vaikka niitä toistelisi hiljaa mielessään ja vaikka muistaisikin, nimiä ei osaa kuitenkaan lausua. Töitä tehdään normipäivänä 9-18 ja ruokatunti kestää tunnin. Ruokatunnit poikkeavat suomalaisista vastaavista sillä paikalliset ottavat suomipojat mukaansa johonkin läheiseen ravintolaan, tilaavat useita annoksia ruokaa ja antavat puikot käteen. Sitten seurustellaan ja syödään se mitä ehditään. Ruokalajit ovat eksoottisia. Ilman paikallisia ravintolatehtävästä selviäminen on hankalaa sillä tarjoilijat kiinalaisessa ravintolassa eivät ymmärrä suomea eivätkä englantia ja ruokalistat ovat kiinaksi, tosin niissä yleensä on kuvat. Ruoka on hyvää ja ei todellakaan sellaista mitä Suomen "kiinalaiset" ravintolat antavat ymmärtää. Tämäkin piti tulla tänne asti toteamaan. Riisiä ei syödä aina ja yhden kerran olen täällä saanut sellaista patamaista ruokaa jossa on lihaa/kanaa, sipulia ja paprikaa. Tähän mennessä kaikkiruokainen agenttimme on kuitenkin jo muiden haasteiden edessä: tuleeko hän koskaan syömään skorpionia vartaassa, koiraa, käärmettä ynnä muita erikoisuuksia joita on tarjolla? Ehdoton kuningastemppu olisi erään paikallisen kertoma erikoisuus ottaa elävä skorpioni puikoilla (sitä ei varmaan kannata pudottaa..?) purkista, dipata se vodkaan noin minuutiksi ja syödä sellaisenaan. Huh!

Ensimmäiset 2 viikkoa täällä menivät nopeasti ja muutamana iltana tutustuttiin paikalliseen Take  5-ravintolaan joka suorastaan kuhisee suomalaisia. Muut suomalaiset tietävät kertoa tarinoita paikallisista, parhaista ostospaikoista ja muusta tärkeästä. Suomi-pojat lähtevät myös helposti esittelemään toisia ravintoloita ja muita iltarientoja. Koko reissusta voisi selvitä pelkästään suomalaisten kanssa hengaamalla mutta ylevänä tavoitteena on päästä tästä ajatuksesta yli ja porautua paikalliseen elämään paikallisten kautta. Nämä ensimmäiset 2 viikkoa näyttivät suuntaa mihin liemeen tässä on kastauduttu mutta turhapa tässä enää on vempuloida kun rapala on jo kurkussa.

Tähänpä väliin voisi esitellä ensimmäiset kuvat paikallisesta menosta. Kuvia ei tietenkään ole käsitelty mitenkään sillä sepä ei ole tämän agentin ydinosaamisalue kuten ei myöskään kuvan ottaminen.  Aloitetaan The Placen öisellä näkymällä. Tuonne ylös on siis rakennettu tuollainen komea skriini, jossa pyörii videota. Ehdottomasti näkemisen arvoinen pimeällä!


Sittenpä kerrottakoon, että täällä saattaa myös sataa. Kun sataa, niin tuppaa satamaan kunnolla. Tässä ollaan poistumassa töistä ja onneksi löydettiin salakäytävä jota pitkin sukat ei kastunu!


Sitten tarkastellaan työpaikan lähellä olevaa jokea. Tarkkasilmäinen kuulija saattaa tässä vaiheessa hahmottaa kupletin jujun. Johtopäätös: Pekingissä puut ovat harmaita, ilma utuista ja vesi vihreää, punaista tai keltaista hieman päivästä riippuen. Aurinkoa ei luonnollisesti juurikaan näy saastesumun läpi.


Hurjapäät voivat vaikka käydä hyppäämässä benji-hypyn, kun kerran on sitä varten pitänyt tornikin pystyttää.


Paikallisia suurmiehiä en tunnistaisi kuitenkaan mutta Gandhista oon joskus kuullut ja sille on pieni patsas tänne puiston perälle laitettu.


Ja sit vielä tää vehje oli ihan huippu! Baarin terassilla siis koripallopeli jossa tarkoituksena kipeyttää kädet heittelemällä palloa hullun lailla ilmaan! Miksei tällasta oo näkyny Suomessa?


Sori Alli mut näissä ei nyt paljon kiinalaisia näkyny. Kiinaa kuitenki vähän. Laitellaan lisää rumia kuvia kunhan niitä ehitään näpsiä. Ja keksitään lisää asiaa kunhan ehitään yö nukkua. Joku äidinkielen opettaja voisi muuten laskea, kuinka monta pilkkua tästäkin tekstistä puuttuu. Pilkkujen laittaminen kun ei ole koskaan tältä kirjoittajalta onnistunut ja hän on asian hiljaa mielessään hyväksynyt.