Kuten "Tehtävän kesto"-laskurista näkee, tehtävä Pekingissä on päättynyt. Takana on maan ja taivaan väliltä kokemuksia sekä elämää joka todella on ihmisen parasta aikaa. Lopputekstit alkavat pyöriä ruudussa ja aletaan varovaisesti miettimään että mitäs sitten? Puolitoista vuotta Pekingissä meni hävyttömän nopeasti ja siellä on pakko päästä vielä käymään. Niin hyvin se miuta loppujen lopuksi kohteli.

Käytännössä on mielettömän hienoa saada yksi asia loppumaan. Voi hetkeksi pysähtyä miettimään oppimaansa ja aloittaa hyvillä mielin uutta. Tämä blogi ei varmasti viestittänyt juuri mitään siitä mitä oon 18kk aikana kokenut ja miten miulla oikeesti on menny. Hyvä niin, koska kuitenkin nautin eniten siitä jos joskus voin kertoa parhaat jutut kasvotusten.

Hyvin levätyn joululoman jälkeen on siis aika aloittaa jotain uutta ja tällä kertaa se on tehtävä noin 1500 kilometrin päässä etelässä. Uusi ovi on auennut ja se vie taas kohti uusia seikkailuja. Tervetuloa seuraamaan niitä osoitteessa http://chengdujani.vuodatus.net.

Kiitos teille kaikille 1974 uniikille kävijälle jotka olette tehneet 14043 sivulatausta näiden 18kk aikana. Kiitos ja näkemiin. Kommentointi on aina piristänyt ja aiheuttanut bloginpäivityksen aikaansaamattomuuteen liittyvää loputonta itsekritiikkiä. Toivottavasti näette tunnelin päässä saman kuin minä.

Noin vuosi sitten kirjoitin listan asioista jotka pitää  suorittaa Pekingissä ollessa. Moni asia on jo ruksittu yli mutta vielä en ole käynyt laskettelemassa enkä Japanissa ja jotain pienempiä sivutehtäviä on myös edelleen suorittamatta. Listalla on kuitenkin alusta asti komeillut samppanjabrunssi. Siis brunssi hienossa ravintolassa/hotellissa ja free flow samppakaljaa. Tänään sain tuon rastin suoritettua.

Elikkä aamulla siis neljän tunnin yöunien jälkeen herätys kelloon ja suunta kohti Westin-hotellia jonka brunssin länsimaalaiset ovat äänestäneet kaupungin parhaaksi. Samppanja virtasi alusta loppuun koko 3,5 tuntia joka me siellä istuttiin. Ruoka oli uskomatonta ja tuollaista brunssikokemusta ei tiettävästi Suomesta tule löytymään tällä vuosikymmenellä. Kannatti käydä.

Olen suorastaan sanaton kun uskollinen päivittäin blogia lukeva kansa nousee tuolla lailla barrikadeille ja suorastaan vaatii lisää tekstiä. Työssäni olen oppinut, että asiakas on aina oikeassa. Eli todellakin IRNT:n keikalla oli hyvä fiilis ja siellä tapasin yllättäviä tuttuja Suomesta ja Japanista. Loistoilta kerrassaan paitsi seuraavan aamun baijiu-röyhtäykset haluaisin unohtaa. En kyllä pysty siihen.

Sen olen oppinut, että Pekingin kuulumisia ei kannata säilöä varastoon vaan niistä pitäisi kirjoittaa heti. Jälkikäteen ne eivät enää tunnu niin redundanteilta ja jäivät siis kirjoittamatta. Kaikkea ihmeellistä on tapahtunut mutta jätetään ne tällä kertaa Pekingin mustan aukon syövereihin.

Nyt lähdetään viettämään työkaverin läksiäisiä ja muuten menossa on astetta rauhallisempi viikonloppu koska loppuvuosi vaikuttaa pelottavan aikataulutetulta ja rankalta. Tehtävä Pekingissä on lähes lopussa ja joulun olen Suomessa. Tammikuussa muutan Chengduun ja josko Tehtävä Chengdussa -blogi korjaisi tämän blogin virheet. Uusi lehti siis kääntymässä ja nyt kannattaa jo alkaa varailemaan hiihtolomamatkaa Sichuanin sydämeen koska sinnekin kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita. Puss och kram!

Huomenna näyttäs olevan Avril Lavigne ja Iiro Rantala New Trio samaan aikaan kylällä musisoimassa. Taidan valita jälkimmäisen.

Suomessa vietetyn loman jälkeen kypsyi mielessä suunnitelma  ensimmäisestä alkoholittomasta viikonlopusta minkä tiettävästi kukaan suomalainen on koskaan viettänyt Pekingissä. Tällaisen päähänpiston jälkeen ongelma on keksiä mitä sitten voisi muka tehdä. Hetken kokoustamisen jälkeen muistui mieleen, että silloin joskus ammoisina aikoina Thaimaan lomalta tarttui matkaan thairuokakirja johon ei ole juuri kajottu. Tehtävä oli siis asetettu!

Hetken ämpyilyn tuloksena rastittiin pari ruokalajia ja lähdettiin metsästämään aineksia. Thaimaalaisia mausteita ja aineksia ei kaikkia löydetty vaikka etsittiin 4 eri kaupasta. Aikaa siinä saatiin palamaan, kun lauantaina aloitettiin ja sunnuntaina jatkettiin. Kaikkineen about 10 tunnin aineksien metsästyksen ja kokkaamisen jälkeen lopputulos on tässä.



Kuvassa siis punacurrya kasviksilla, tom yam gong -soppaa, riisiä ja banaanismoothieta. Papaijasalaatti oli niin rumassa astiassa että jouduin jättämään sen ulkopuolelle. Ei saatu kaikkea kahdestaan syötyä. Hintaa ruoanlaitolle tuli enemmän kuin mitä Jyväskylän Banthaissa olisi mennyt kahdestaan illastaessa. Näin ollen jatketaan edelleen ravintolassa syömistä ja pidetään tää ruoanlaitto vaan harrastuspohjalla ja paremman tekemisen korvikkeena.

Jotkut on saattanu arvuutella myös sitä että minkälaisia on vessat Kiinassa. Nappasin kuvan todistusaineistoksi ja se kertokoon oleellisen. Ne on siis vähän hölmömpiä kuin Hollannin vessat.

Plussia:

• Kaikille sopiva Unisex-vessa.
• Naisten ei tarvii kitistä kannen ylös jättämisestä.
• Jalkojen lihakset vahvistuu. Erityisesti naisille.
  
• Ei turhia virikkeitä ja kukaan ei jää asumaan eli jonot etenee nopeemmin.
  

Miinuksia:

• Shortsit jalassa seisaalteen kustessa tuntee kuinka roiskuu nilkoille.
• Lattia on yleensä märkä ja liukas.
• Paperia ei yleensä saa vetää viemäriin (huomaa roskis). Paperia ei usein tarjoilla talon puolesta.
• Hankala tähdätä. Vaatii tarkkuutta.
  

Ja vielä toisaalta kuultua niksipirkkamatkua: Jos satut omistamaan länkkärivessan johon VOI vetää paperia, niin piilota roskis kun odotat kiinalaisia vieraita.

Hetken mieliä vaivannut tiskirättiarvoitus ratkesi alkuviikosta kun otettiin vihdoin ensimmäinen käyttöön. Kiitos kaikille operaatioon osallistuneille!

Aamuisin kun tästä fillaroi töihin ni siellä ne on. Niitä tulee vastaan joen varrella ja kehäkakkosella suihkin niistä ohi. Joillain on vaan yksi. Parhailla oon bongannut yhdeksän. Osa on kävellen ja osa polkupyörällä. Ehkä osa huomaamattomasti autolla. Moottoripyöräilevää en oo nähnyt. Ehkä niiden NE pelkää pärinää. Aamuisin ne on siellä. Ja sen kuulee kauas. Iltaan mennessä ovat poistuneet jälkiä jättämättä. Hämärää toimintaa. Tässä yksi heistä.

Eipä tässä taas kummempia ja todetaanpa vain että kivaa kun Jenny Lou'sista saa sentään aitoa Juustoa. Oltermannin hinta tosin on nelinkertainen suomen viime kesän hintaan verrattuna...

Mietin tossa että nyt ne varmaan miettii mitä se Jani on tehny viime aikoina ku ei oo blogiin kirjottanu. Eikä tuo nyt mikään salaisuus oo. Partaa se on kasvattanu ja - noin kolmen viikon työn tuloksena - tollanen siitä nyt sitte tuli. Nyt kun se on taas suoritettu ni suunta kohti uusia haasteita ja uusia tuulia odottamaan.

Vihdoin on kahvitutus ratkennut ja elämä palannut normaaleihin uomiinsa. Mirkku toi kahvinkeittimen ja nyt pitää taas keksiä ongelmia muualta. Vaikka siitä että ollaan riippuvaisia säännöllisistä kahvitoimituksista... Nyt ei oo tarvinnu alakerran SPR:ään kantaa rahoja. Oikein niille.

Taas ollaan Kiinassa viikonloppu töissä. Ensi viikolla alkaa lunar-kalenterissa uusi vuosi eli vuoden suurin ja komein juhla. Koska halutaan pitää kokonainen viikko vapaata ja virallisia lomia on vaan 3 päivää, niin pitää siis tehdä yksi viikonloppu sisään. Ihan niinku syyskuun lopulla tehtiin. Näiden kahden lisäksi vappu taitaa olla vielä samanlainen. Onneksi töitä riittää ja ei tarvii viikonloppua jouten olla.

Kesän olympialaisia odotellaan kovasti ja lippuja katsomoon on arvottu kiinalaisille nyt jo kahteen otteeseen. Ulkomaalaisille lippukauppaa ei ole vielä avattu. Itse nukuin ensimmäisen lippuarvonnan ohi ja hädin tuskin muistin joulukuussa osallistua toiseen vaiheeseen. Onneksi osallistuin, koska tänään töpsähti sähköpostiin tän tyyppistä:

"We would like to thank you for your interest in applying for Beijing 2008 Olympic and Paralympic Games tickets. We are pleased to confirm that you have secured your place at some or all of your selected sessions after a random selection on the over subscribed sessions."
 

Sport	Date/Time	Price	Quantity
Beach Volleyball	2008-8-9, 18:00-23:50	50.00	4

Grand Total:  ¥200.00

Elikkä kun olympialaiset alkaa 8.8.2008 ni seuraavana päivänä meikä ja kolme onnekasta ystävää pääsee paikan päälle alkueriin tarkistamaan mikä on beachvolleytyttöjen rasvaprosentti. Toivottavasti oman kylän tytöt Emilia ja Erika on siellä kanssa. Hintaa lipuille tuli siis vähemmän kuin Giggling Marlinin lauantaisisäänpääsylle eli alle 5€/piletti. Ja kisapaikalle Chaoyangin puistoon on muutaman kilometrin kävelymatka eli ruuhkaan ei tarvii jumittua.

Bangkokin kentällä oli huilimassa sen näköinen kone että piti vielä hieraista silmiä. Kyseessä siis todellakin Sri Lankan ensimmäinen halpalentoyhtiö Mihin Lanka. Toivottavasti ei oo kuitenkaan se punainen lanka hukassa. Ja vaikka olisikin niin silmukka ei ole ratkaisu kun on kyse matkustajien turvallisuudesta. Mihin haluatkin, sinne Mihin Lanka vie!

Paljon on kyselty joulukuun Thaimaan retken kuvia ja fiiliksiä. Kerrottavaa on liikaa ja se pitää pilkkoa pienempiin osiin. Joitain hetkiä reissusta on hehkutettu jo Sinin blogissa joten itse voin aloittaa lystikkäällä Scrat-kuvasarjalla.

Nyt on löytyny tosi hyvä keino rikastua Kiinassa eli lotto! Pääpalkintona 5 miljoonaa yuania ja yksi rivi maksaa 2 yuania. Tähän mennessä voittoa ei ole tullut, mutta lopetan kyllä lottohommat heti kun olen voitolla. Homma menee siis niin, että arvotaan kuusi punaista numeroa ja yksi sininen numero. Jos saa sinisen oikein niin heti tulee 5 jussia. Punaset oikein ni tulee enemmän. Helppoa eikö totta? Itse lottokuponki on hämmästyttävän samankaltainen kuin suomalainen vastineensa.

Hieman aiheeseen liittyen, Suomen sosiaali- ja terveysministeriökin näköjään menetti tänään uskottavuutensa. Toivottavasti kukaan ei luule, että pohditun lainmuutoksen tarkoituksena on auttaa peliriippuvaisia. Raha-automaattiyhdistyksen pelejä pelaa Suomessa useampi peliriippuvainen kuin satojen eri nettikasinoiden pokeripelejä joten jos he oikeasti olisivat peliriippuvaisten asialla, pelastusoperaatio aloitettaisiin muuttamalla RAY:n pelit ilmaisiksi.

Vuosi vaihtui. Pekingissä alkoi hulluakin hullumpi olympiavuosi. Sankarimme tehtävääkin on nyt alle vuosi jäljellä. Tähän väliin tarvittaisiin jonkunlainen välitilinpäätös mutten jaksa sellaista vielä kirjoittaa. Blogin kirjoituksen kanssa on muutenkin ollut hiljaista ja siihen auttaa vain äärimmäinen ratkaisu! Aivan, juuri se ratkaisu, jolla tekin olette kaikki ongelmanne viime aikoina ratkaisseet. Siis uudenvuodenlupaus! Tehtävän ensimmäisen puolen vuoden aikana on väsätty 33 kirjoitusta. Ja uudenvuodenlupauksena vuodelle 2008 luvataan nyt tuplatahti eli 132 kirjoitusta, joista tämä on ensimmäinen. Tuo määrä lienee saavutettavissa helpommin kuin Tepon tavoite 100 naista -blogissaan, varsinkin kun ensimmäiset 5 aihetta on valmiina vain odottamassa kirjoitusta ja postausta. Toisaalta hieman harmittaa kun Niina ja Topi ovat käyttäneet monet valmiiksi miettimäni lempiaiheet Xamskalenterissaan. Onneksi tästä maasta eivät hullutukset lopu. Katsellaanpa alkuviikosta taas lisää.

Tosi lumista ja lamminhenkista joulua kaikille tasapuolisesti, seka kiitokset kaikille hyvaa joulua toivottaneille! Ollaan Ko Lantan saarella Thaimaan lansipuolella ja nain joulun aikaan taallakin lentelee enkeleita. Viikon paasta ollaan jo Bangkokissa ja pian sen jalkeen paastaan takaisin kylmaan Kiinaan.

"Taputtakaa kaikki, jotka edes pienella tavalla uskoo enkeleihin..."

Pitkän ja pimeän syksyn jälkeen luvassa vihdoin valoa ja rakkautta, kun muutaman tunnin päästä ollaan Sinin kanssa jo matkalla Bangkokiin. Loppuvuosi ollaan jossain siellä päin. Vuoden alussa on vielä luvassa kauan odotettuja vieraita kaukaa lännestä. Voi tätä onnen määrää!

Mutta nyt lomailemaan. Edellinen loma näytti tältä:

Annetaan kuvien puhua tänään. Kävin Pekingin huipulla tällasessa teeveetornissa:


Siellä näytti tältä:


Aurinko laski:


Etäisyyksiä eri paikkoihin oli kirjattu ympäri tornia:


Englannin kieli ei tosin oo kovin hyvässä jamassa:



Tänne kuitenkin parin viikon päästä:


Ulos mentäessä meinasin eksyä. Onneksi oli opaste!

...ja pikkujouluista taksilla. Nyt lauantaina siis varmaan vuoden ainoat pikkujoulut suomalaisten kesken Pekingissä. Itse iso joulu menee sitten Thaimaassa jossain. Vihdoinkin lomaa ja vielä lämpimässä! Alkaa jo tää pimeys ja kylmyys ahdistamaan. Siis 15.12. lähtö tänä vuonna ja paluu 1.1. ensi vuotta. Ohitan siis sekä joulunpyhät että uudenvuoden juhlimatta. Kapon snookerturnaus jääköön ilman Frodoaan ja uusi vuosi Tallinnassa juhlimatta. Ensi vuonna asiat ja prioriteetit jälleen oikeille raiteilleen.

Siinä se on koko komeudessaan: 2008 kesäolympialaisten päästadion elikkä suomalaisittain linnunpesä. Katsokaa ja ihailkaa!

Nyt kun on vitutuksesta selvitty ja asiat selkenemässä niin puidaanpa hieman toissalauantaisia tapahtumia. Olin shoppailemassa, sain ostettua vaatteita, tulin metrolla kotiin kassien kanssa ja joku kusipää varasti miun lompakon metron vaihtopysäkillä. Menetin kaiken lopun käteisen, luottokortin, paikallisen pankkikortin, kahden pankin nettipankkitunnukset ja lippusia ja lappusia.

Tilanteen kuvailisin todella hienosti hoidetuksi. Varmistin vaihtopysäkille saavuttaessa farkkujen etutaskustaa että lompakko on vielä tallella. Lähdin ulostautumaan ruuhkan mukana, minua työnnettiin selästä ja 3 metriä myöhemmin huomasin lompakon kadonneen. Metron ovet menivät kiinni nenän edestä ja rosmo katala nauroi likaista nauruaan, tietenkin hymyilemättä.

Lompakko löytyi ja kävin noutamassa sen paikalliselta radiotalolta pari tuntia myöhemmin yhtä kokemusta rikkaampana.

Tänä ihanana aamuna heräsin ja katselin ulos että vaihteeksi sitten sumuinen päivä. Menin töihin lukemaan Iltalehteä kuten aina ja sieltä löytyi tällainen juttu jossa todetaan mm. "Lapsia ja vanhuksia kehotettiin perjantaina Pekingissä pysyttelemään sisätiloissa, kun paksu savusumu hukutti kaupungin alleen.". Kuvista näkee millaista täällä nyt on ja yllätyksenä tuli ettei se ollutkaan samaa sumua kuin mitä Jyväskylässä oon nähny.

Kiinan ilmansaasteet on ikävä juttu, jota ei Suomesta käsin ymmärrä. Aihetta on käsitelty muun muassa Greenfree-ympäristöjärjestön toimesta ainakin täällä. Surullisinta Pekingin tilanteessa on että ilma on tosiaan laadultaan parempaa kuin moniin vuosiin johtuen tulevista olympialaisista.

Nimimerkki "Niko" kyseli kuinka golffaus on lähtenyt sujumaan. Vastaus siihen on että kehitystä on nähty mutta keskimäärin peli on edelleen surkeaa. Alussa oli ongelmia bunkkereissa ja chippauksessa ja nykyään ne menee hyvin. Myös lyhyemmillä rautamailoilla lyöminen onnistuu välillä ihanasti, varmuus kusee edelleen. Eniten treeniä tartten pidempien mailojen kanssa lyömisessä. Kaikkinensa golffin pelaamisesta oon saanu muutamia hyviä fiiliksiä ja luulisin että vuoden päästä tuloksetkin on kovempia. 6.10. pelasin ensimmäisen parin ja 7.10. sitten heti kaksi paria. Välineisiin oon ollu tosi tyytyväinen ja ne ovat kyllä hintansa arvoiset vaikka snobit kiroavatkin Kiinan kopiomailoja (joo oon kyllä kuullu TM:n testistä mutta kokeilkaapa itse). Tässä taulukko miun Chaoyangin kentällä pelaamista kierroksista. Muille kentille en ole onnistunut lähtemään. Toivottavasti tulos lähtee paranemaan pian tai saisin edes ehjän kierroksen joskus niin että kaikki reiät menisi tasaisesti samalla tasolla. Edelleen tavoitellaan Pommakin mestaruutta 2009!

Golftulokset rei'ittäin Chaoyangin kentällä

Reiän numero	1	2	3	4	5	6	7	8	9	Kaikki yhteensä
Pituus	320	140	271	143	114	120	250	130	139	1706
Par	4	3	4	3	3	3	4	3	3	30
01.09.2007	10	4	9	8	9	8	5	5	5	63
02.09.2007	10	5	7	6	6	5	5	5	8	57
15.09.2007	10	4	5	4	5	6	7	4	7	52
22.09.2007	9	6	6	8	5	5	7	4	8	58
06.10.2007	10	4	8	3	4	6	7	5	6	52
07.10.2007	10	6	9	4	7	3	8	3	6	56
21.10.2007	7	4	7	4	5	5	10	7	5	54

Nyt on tänään perjantaina ja huomenna lauantaina Stockmannilla Pekingin lennot tarjouksessa halvimmillaan 699€/viikko. Vain nopeat elävät.

Hintaan sisältyy:

* Finnairin suorat reittilennot turistiluokassa veroineen Helsinki – Peking – Helsinki
* majoitus kahden hengen huoneessa
* hotelliaamiaiset
* Kiinan viisumi Suomen kansalaisille

Tarjous löytyy osoitteesta: http://www.smt.fi/index/tarjoukset/hullutpaivat/peking.html#undefined

Tai samalla hinnalla voi mennä vaikka Kouvolaan hotelliin viikoksi.

Nyt nää veitikat on keksiny että mie joudun olemaan viikonlopunkin töissä. Tänään siis olin normaalin päivän ja huomenna kanssa. Siis viikonlopuna! Onneksi siitä saa palkaksi koko ens viikon lomaa. Ma-ke on normaaleja kansallisia lomapäiviä ja to-pe kuittaantuu tällä viikonlopun aherruksella. Tällasia viikkoja on täällä 3 kpl vuodessa ja kyllähän miulle viikon lomat maistuu. On muuten tälle miehelle ensimmäinen noin pitkä loma yli vuoteen. Maanantaina suunnitelmana lähteä Tianjiniin ja kotiutua sieltä keskiviikkona. Loput päivät voin ottaa rennosti, nukkua pitkään ja golffata. 

Tällä viikolla tuli tosiaan avattua vihdoin pankkitili. Bank of China on todettu toimivaksi pankiksi mutta niillä on kuulemma verkkopankki ainoastaan kiinaksi joten lähdin katselemaan vaihtoehtoja. Huhu tiesi kertoa että Industrial and Commercial Bank of China (ICBC) tarjoaa myös englanninkielisen verkkopankin ja joillain muillakin ulkomaalaisilla on tilinsä tuolla. Näin kolmen kuukauden vatvomisen jälkeen tartuin härkää sarvista ja menin lähimpään ICBC:hen. Virkailija itse ei osannut englantia mutta talosta löytyi onneksi hurmaava ja kielitaitoinen neito, joka toimi välikätenä kriittisissä paikoissa. Täytin pari lappusta, maksoin 72 yuania (~7,2€) pankkikortista ja verkkopankin käyttöön tarvittavasta USB-donglesta ja tili oli avattu. Ilman USB-härpätintäkin olisi selvinnyt mutta silloin verkkopankin käytössä olisi ollut 1000RMB (~100€) raja kaikille transaktioille. Tämähän ei tällaiselle ökyrikkaalle länsimaalaiselle sopinut ja dongle hommattiin. Lisäksi pankkikortin kuusinumeroisen tunnusluvun sai keksiä itse ja laitoin numeroksi tietenkin 123456 jotta muistan sen.

Sitten työpäivän jälkeen aattelin pistää verkkopankin tulille ja aloitin donglen ajureiden asennuksella. Homma lähti ihanasti käyntiin kun asennus ilmoittaa ystävällisesti, että "Your operating system is not supported.". Ihanaa ICBC, kerrassaan ihanaa! Ei auttanut kuin buutata vanha kunnon 2000-luvun alun aikainen käyttöjärjestelmä nimeltään Microsoft Windows XP jossa homma toimi kuin Buick. Noh, miullapa onkin englanninkielinen verkkopankki lällällää!

Unohdin pankissa kysyä mikä sen pankin SWIFT-koodi on ja puhelinpankista ei ollut apua sillä puhelinpalveluautomaatti rupesi vittuilemaan miulle eikä päästänyt puhumaan ihmisen kanssa. Miehän en vittuilua kuuntele ja laitoin ison läjän rahaa siirtymään johonkin ICBC:n Pekingin pääkonttoriin. Nyt siis edelleen jännitetään kuinka käy... Jos ei rahat ilmesty tilille niin moisella lahjuksella luulisi ensi kerralla pääsevän VIP-luukulle asioimaan ja välttämään sen yli puolen tunnin jonon, johon rahvas joutuu säästöpossun tyhjennysreissuillaan.

Viime päivät on mennyt tietokoneen näyttöä tuijotellessa. Eilen selvittelin koko päivän rahan siirtämistä tänne ja tänään päätin ottaa selvän mikä se Facebook on ja siinä hurahti monta tuntia. Hyvä että sentään välissä ehdin salilla pyörähtämään ja nyt kello on taas vaikka mitä. Muun ajan oon käyttäny tietokonepelin pelaamiseen ja Iltalehden lukemiseen. Asiasta suivaantuneena päätin että huomenna jää näytön tuijottaminen vähemmälle ja teen kaksi asiaa joista toinen olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten:

1. Leikkaan tukan.
2. Menen töihin.

Tänään oli kiinalaisilla joku hassu kuujuhla. Siihen liittyy kamalan makuisia kuukakkuja ja yhdessäoloa perheen kanssa. Täysikuu paistaa ja ainakin joskus ihmiset ovat hiippailleet ulkona kynttilöiden kanssa. Kaivaisin hienoja linkkejä Wikipediaan jos sinne pääsisin. Ovat perhanat sulkeneet meidän kämpän wikipedian ulkopuolelle ettei päästä sivistämään itseämme. Kiva juhla kuitenki ja siihen kuuluu myös perheen kanssa ulkona syöminen. Noita kuukakkuja saatiin vino pino lahjaksi ja nyt ei tiietä ketä niillä heitetään. Kuulemma on olemassa jätskimooncakejakin mutta meikäpoika ei niihin koske kun muuten voi tulla jätskikammo. Asia on näin.

Tänään myös avasin pankkitilin ja pistin rahaa sinne tulemaan. Katsotaan tuleeko perille ongelmitta kun meni aikalailla sooloiluksi.

Tänään taas kun vaihteeksi katselin metsän puita, elikkä sitä mitä ympärillä tapahtuu ja mihin ite kuiteki on jo tottunu, niin muistin yhden hauskan ominaisuuden kiinalaisissa työtovereissa josta en oo maininnutkaan. Nää veijarit tykkää nukkua töissä. Avoimesti ja häpeilemättä! Niistä saisi todella upeita kuvia jos toimistolla saisi kuvata. Yleensä ku myö tullaa syömästä ni meiän avokonttorissa on about 3-4 kinkkiä työtuolissaan istualtaan unessa. Siinä ne torkkuvat viattoman näköisenä aikansa kunnes pikkuhiljaa yksi kerrallaan havahtuvat ja jatkavat tietoyhteiskunnan rakentamista. Todella upeaa toimintaa! Luulin että siestat nukutaan vaan mehikonmaalla mutta täälläkin osataan ottaa rennosti. 

Viime viikolla kerroin ohimennen työkavereille että ostin keltaisen paidan jossa on kiinalaista kirjoitusta enkä tiennyt mitä siinä lukee. Tällä viikolla kyselivät sitten että koska laitan sen töihin päälle jotta pääsevät käännöspuuhiin. Tänään laitoin ja teksti ei onneksi ollut kovinkaan vaarallinen. Kuulemma sopii miulle kuin nyrkki silmään.

Samassa rytäkässä tuli ilmi, että vihreää hattua ei kannata ostaa summamutikassa. Kaikki kiinalaiset kuulemma tietävät että vihreähattuinen mies on aisankannattaja (miulle uusi sivistyssana!) ja vihreää hattua ei kukaan pidä sattumalta. Vihreällä hatulla viestit siis että vaimosi on uskoton. Kannattaa miettiä minkävärisen pipon talvella päähänsä pistää.

Tunnettuja vihreähattuisia tulee mieleen ainakin Robin Hood ja Nuuskamuikkunen joiden avioliitoista ei tosiaan missään puhuta. Lienee molempien vaimot lähteneet jonkun karvakäden matkaan ja siitä lähtien pojat ovat häpeillen pitäneet vihreää hattua ja pysytelleet erossa naisista.

Ostin polkupyörän lähes pari viikkoa sitten eikä sitä oo vieläkään varastettu. Töihin pääsen nopeiten pyörällä ja se on paljon jännempääkin kun liikenteessä on aika hulivilimeininki. Tuo oli liikkeen halvin malli jossa oli edes jollain tavalla järkevänoloiset jarrut. Lukon kanssa siis melkein 100 euron sijoitus ja vieläkin pirikello puuttuu. Koska kyseessä on kallis ulkomailta tuotu polkupyörä, herättää se myös varkaiden kiinnostuksen ja siksi en taida paljon muualle polkea kuin töihin. Tosin paikallinen sanonta kuuluu, ettet ole pekingiläinen ennen kuin siulta on varastettu kolme polkupyörää eli on suoranainen ihme jos tuo yksilö joskus Suomeen asti selviää.


Eräs paikallinen herrasmies kertoi että hänelläkin on hyvä polkupyörä ja sen kanssa on kiva tehdä pyöräretkiä tyttöystävän kanssa. Retket ovat kuitenkin kuulemma niin rankkoja että harkitsevat jo neidille oman pyörän ostoa. Se kun ei suostu itse polkemaan vaan istuu aina tarakalla. Se on aika Kiinalainen juttu että kyytsäillään ympäri kyliä. Tulipahan vaan tuosta tarakasta mieleen.

Kyllä nyt piti sekin tapahtua, että puhelin putosi yöllä taksiin ja jäi todennäköisesti sille matkalle. Enpä tajunnut kuittiakaan ottaa siltä reissulta eli lienee menetetty tapaus. Kiinan numero meni varmaan siinä ja nyt miulla on vaan vanha tuttu suominumero toistaiseksi käytössä.

Ja mainitaanpa vielä, että siihen suominumeroon ei juuri kannata tekstiviestejä laittaa, kun ne ei aina tuu perille. Ja vaikka tulisikin niin täältä Suomeen ei viestit lennä myöskään toivotulla tavalla. Soittakaa mieluummin ja lohduttakaa juuri menetyksen kokenutta miestä.

Oon yrittäny pakonomaisesti ratkaista pientä kahviongelmaa: Miten tänne saisi hyvän kahvinkeittimen ja juhlamokkaa? Töissä on kyllä kahvinkeitin ja joku tuo aina töihin Suomesta kahvia. Siis työpäivät on turvattu. Kotona on pikakahvia ja espressoa ja kämpän alakerrassa on SPR Coffee -kahvila (kahvi suomen hinnoissa eli melkein 2€/muki). Niillä kyllä pärjää mutta kahvinkeitin tekisi olon paljon kotoisammaksi.

Kahvinkeittimen saisi helposti. Hyväkin kahvinkeitin on mahdollinen. Ongelma näin pihille miehelle syntyy siitä, että kiinalaiset ei juo kahvia -> niitä ei myydä paljoa -> ne on kalliita. Suomessa voi saada alle 10€ kahvinkeittimen (Kiinassa tehty?) joten täällä automaattisesti olettaa että alle vitosella se on saatava. Eipä saa, 10€ pöhisijöitä löytyy ainakin Internetistä tilaamalla mutta paikalliset tietää kertoa että siinä on riskinsä ja ei sellaset välttämättä tuu ehjänä ees kotiin. Liikkeessä on noita kympin kiukaita näkyny, mutta pannut on sen kokoisia että riittää ainoastaan omaan aamukahviin. Hyviä keittimiä - tai ainakin kalliita - löytyy ainakin 500€ asti mutten sellaistakaan lähtisi ostamaan. Nyt pitäisi vaan löytää järkevänhintainen oikea Moccamaster, koska sellaiselle olisi käyttöä Suomeen paluun jälkeenkin.

Vaikka keittimen saisikin, niin mistä saa juomakelpoista kahvia. Paikalliset ei edelleenkään ymmärrä kahvista mitään ja ne jois varmaan lämmintä kokistakin kahvina. Starbucks voisi olla paras arvaus jos ei suomalaiset ystävällismieliset ihmiset ala sitä tänne kantamaan. Ja suodatinpussit vielä, myydäänköhän niitäkään ihan joka kaupassa...

Tässähän on tosiaan unohtunut mainita, että vaihdoin nimeä. Tai siis Kiinan viranomaiset tai jotkut vaihtoivat sen. Edellinen olikin melko tylsä. Tästä lähtien voitte kutsua miuta nimellä 李克.  Se löytyy jo nykyään virallisista papereista täällä ja pitääpä laittaa suomeen kyselyä että voisiko järjestää uuden passin ja ajokortin tuolla nimellä. Huoltoyhtiölle kanssa tiedoksi että oletan tuon nimen lukevan postilaatikossa kun tuun takasin.

Nimessä kuulemma ensimmäinen merkki tarkoittaa Lee eli täähän tulee suoraan miun Bruce Lee -yhdennäköisyydestä. Toinen merkki tarkoittaa grammaa eli viittaa miun kokoon. Hyvin pojat on nimen järkeilleet pelkän passikuvan perusteella!

Oikeastihan nimi on lähin käännös miun sukunimestä Kiinalaisittain lausuttuna...

Suomesta alkoi puhaltaa meille päin. Sini tuli sunnuntaina ja toi tullessaan muun muassa Finlandia-vodkaa, minttuviinaa, salmiakkia, ruispaloja, oltermannia ja minttukrokanttisuklaata. Mahtava nainen! Ja tänään meille muuttaa pari vierasta Suomesta toistaiseksi määrämättömäksi ajaksi. Syötetään niille kananjalkoja, sian sydäntä, naudan vatsaa, koiraa ja century eggejä ni eivätpähän asu pitkään. Loppuaika vietetään ottoviitosessa niin etteivät vahingossakaan näe kiinalaisia. Näin meillä vieraita kohdellaan. Silti vasta yksi teistä on varannut lennot tänne? Loput tais arvata mitä on luvassa vai? Jos nyt varaa, niin lennot Finnairilla tänne joululomalla maksanevat 630€.

Viime viikolla ideoitiin el Olavoksen kanssa bilepelien ykkönen - Texas Hold'em Strip Poker. Tuskin tää mitään kovin innovatiivista on mutta varmasti kokeilemisen arvoista silti.

Esivalmistelut:
Tasataan vaatteiden määrä jos tarpeen. Jaetaan jokaiselle pelaajalle hyvin pieni 10 pelimerkin stack.

Pelin kulku:
Pelataan Texas Hold'em -turnaus. Turnauksen tasot (eli blindit) nousevat vaikka 12 minuutin välein. Ensimmäisellä tasolla blindit 1/2 merkkiä. Menetettyään kaikki pelimerkit, pelaaja riisuu yhden vaatteen. Tällä jalolla eleellä ansaitsee 10 merkin rebuyn ja pääsee takaisin peliin. Peliä ei voi lopettaa jos on mahdollista ottaa vielä yksi rebuy. Jos vaatteet on loppu, on tyydyttävä katsomaan peli loppuun ja kannustamaan suosikkipelaajaansa (häviämään?!).

Pelin lopetus:
Pelataan kunnes voittaja on ratkennut.
Lopuksi puetaan jos siltä tuntuu.

Pelin nimi:
Pelin nimi on Texas Hold'em Strip Poker!

Nyt meen ostamaan golfmailat ja pitkään suunniteltu projekti alkakoon. Pekingissä golffaus on halvempaa ja kausi on pitkä. Greencardia ei välttämättä tarvitse eli radalla on muitakin tumpeloita. Saa nähdä mitä viime kesän golfkurssilta on jäänyt lihasmuistiin. Jippii!

Merkitään pöytäkirjaan että nyt on ollut viikon verran todella hieno ilma. Sunnuntai-iltana oli ukkosta, mutta muuten siis on ollut suomalaiseen makuun sopivat päälle +30 astetta ja aurinko paistaa. Kämpän ikkunasta näkee pidemmälle kuin normaalisti. Taivas on lähestulkoon pilvetön ja se sinertää! Täydellinen rantailma. Olisipa vielä rantoja jossain. Ja puhtaita sellaisia. Ja lomaa.

Tästä innostuneena päätin laittaa sivun reunaan rss-feedinä paikallisen lämpötilan. Toivottavasti se lähtee toimimaan. Samalla lisäsin tunnollisesti ja pykälien mukaisesti linkit Hamweatheriin ja Rss weatheriin.

Nytpähän on aika kertoa tärkeimmät faktat uudesta kodista. Kotihan on ihmisen paras paikka ja miun koti  on maailman paras paikka. Koska kyseessä on kohtuullisen pitkä tehtävä, niin kotiasioissa ei sovi tehdä kompromisseja. Kämppää etsittiin kiinteistöagentin kanssa ympäri kylää ja niitä nähtiin monenlaisia. Niitä käytiin katsomassa Seasons Parkissa, Global Trade Mansionissa, Central Parkissa ja East Gate 
Plazassa. Muut unohdettiin, koska ne olivat huonojen kulkuyhteyksien päässä tai niistä ei siinä 
vaiheessa tiedetty.

Päätettiin ottaa työkaverin kanssa kimppakämppä, jottei oo niin tylsää vieraassa kaupungissa. Sopiva kämppä löytyi East Gatesta, Dongsitsitiaon metropysäkin ja Poly Theatren vierestä. Sanlituniin on kävelymatka ja töihin pääsee kätevästi metrolla tai taksilla ja myös kävellen/pyörällä kunhan ilmat vähän viilenee. Samasta talosta löytyy riittävästi palveluita, kuten esimerkiksi supermarket, Subway, ravintoloita, parturi, keilahalli ja elokuvateatteri. Eikä siis tarvii kiertää edes ulkokautta kun omalla hissillä pääsee. Sijainti ja palvelut ovat siis kiitettävät, melkein yhtä hyvät kuin Jyväskylän kämpässä.

Itse asuntohan on kooltaan vaatimattomat 172 neliömetriä 17. kerroksessa. Eli tiivistä tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun olympialaisten aikaan alkaa urheiluhullujen tuttujen majoittaminen. Kiinalaisena erikoisuutenahan asunnon kokoon lasketaan ilmeisesti seinät, osa rappukäytävää ja muita yhteisiä tiloja ja myös ulkoalueita?! Suomessa tuollaisen kämpän kooksi ilmoitettaisiin ehkä puolet tuosta. Olisihan tämäkin pitänyt tietää... Mutta siis onhan meillä nyt 3 makuuhuonetta, olohuone avokeittiöllä ja pari vessaa. Luulisi sinne nyt sopivan. Tiloille annettakoon siis tyydyttävä arvosana.

Asukkaiden vapaasti käytettävissä olevista klubitiloista löytyy ainakin kuntosali, uima-allas, pingispöytä, kiipeilyseinä. Saattoi siellä olla squashkenttäkin. Klubitiloihin pääsee myös suoraan hissillä. Näistä omaa mieltä lämmittää tietysti kuntosalin läheisyys. Pitää keksiä muita syitä olla käymättä siellä kuin perinteiset "huono ilma" ja "en ehdi". Ja jos ei huvita bodata, niin televisiosta näkyy länsimaisia elokuvakanavia. Ja jos ei huvita siivota, niin siivoojat hoitaa sen kerran viikossa. Palveluihin kun lisätään 24h aula- ja kiinteistönhoitopalvelut niin kiitettävän puolelle arvostellaan tämäkin. Ainakin jos vertaa palveluihin Suomessa. Paikallisesti löytänee varmaan jostain parempaakin tai ainakin halvemmalla jos osaa etsiä. Tällä kertaa kokonaisuus ratkaisi.

Tupaantuliaiset järjestetään tän viikon viikonloppuna, seuraavana tai sitä seuraavana. Tervetuloa!

Tänään lounaalla tilattiin century eggiä TM testaa -mielessä. Alkuviikosta kuulin moisesta ensimmäisen kerran, ja tänään se sitten realisoitui nenän eteen. Kyseessä siis kanan, ankan tai viiriäisen muna, joka laitetaan emäksiseen maahan "pilaantumaan" muutamaksi kuukaudeksi niin, että keltuaisesta tulee musta ja valkuaisesta kolan värinen, lähestulkoon läpinäkyvä. Sitten herkutellaan! Näitä saa kuulemma säilöttynä myös Suomesta!

Nyt kun tän kesän festarit jäi Refu rockia lukuunottamatta käymättä, Beijing Pop syyskuussa tulee tarpeeseen. Syyskuun 8. ja 9. päivä tiedossa siis rokkia, rauhaa ja rakkautta Kiinalaisella reseptillä. Odotan innolla! Nine Inch Nails ja Public Enemy on muutenkin vielä näkemättä.

Hippelipippeli. Näin viikonlopun valoisana päivänä on otollinen aika jatkaa tarinaa urhean agenttimme seikkailuista. Kronologisesti edeten ollaan siis menossa hetkessä, jossa tarinan päähenkilö on juuri laskeutunut Vancouveriin suorittamaan huippusalaisen tehtävänsä alimissiota. Hän suorastaan puhkuu intoa kun lentokoneen ovi avataan ja raitista ilmaa alkaa puskea ovesta sisään. Raitista ilmaa, jota ei Pekylässä vietettyjen edellisen 2 vkon aikana hengitetty. Odotukset olivat kovat. Tehtävän suorituksen ohella tarkoitus oli matkata Yhdysvaltoihin Portlandiin verkkofootbagin US Open -kilpailuihin, nauttia meren läheisyydestä ja tutustua paikallisiin alkuasukkaisiin. Vihdoinkin paikassa, jossa ymmärretään englantia ja jossa kaikki eivät yritä kusettaa komeaa ulkomaalaispoikaa ja jossa lentokoneetkin toivottavasti lähtevät ajallaan tai asiasta edes tiedotetaan.

Alun mahtavat fiilikset tapettiin jo passintarkastuksessa. Koskaan en ole tuollaista kysymysten tulvaa kokenut kyseisessä tilanteessa. En tosin ole Yhdysvaltoihin matkannut, mutta kuulemma Vancouverin lentokentän tulli on asiassa samalla tasolla eteläisen naapurimaansa kanssa. Asialliseen kohteluun tottunut akateemisesti koulutettu suomalaispoika ymmärtää tuollaisen kohtelun pelkkänä vittuiluna, ja kun pitkän selittelyn jälkeen päästiin portista läpi, niin alun hyvä fiilis oli ravistettu tästä pienestä miehestä ulos. Kanada on paska maa.

Seuraavat 3 vkoa siis suoritettiin päivät tehtävää ja illoiksi yritettiin keksiä paheita se mitä jaksettiin. Hampurilaisia ja muuta "Kanadalaista" ruokaa söin kyllästymiseen asti kun hyviä sellaisia tuskin Kiinanmaalta löytyy. Erityisesti jäi mieleen Red Robin -ketjun burgerit. Sellaisen aion syödä seuraavallakin Vancouverin retkellä. Tosin joka kerta kun kävi aterioimassa, mietti että mitäköhän tämäkin ruoka maksaisi Pekingissä ja laskun maksaminen tuntui pahalta.

Vancouverissa oli kuulemma satanut tammikuusta asti ja sinä päivänä kun me saavuttiin sinne, alkoi kaksi vikkoa kestänyt auringonpaiste ja helle. Paikalliset osasivat kohteliaasti kiittää kauniin ilman tuoneita poppamiehiä itäisestä maasta ja me pojat vaan nautittiin kesästä. Viimeinen viikko satoi mutta se me järjestettiin vittumaisen tullitoiminnan takia. Oppivatpahan kohtelemaan ihmisiä ihmisenä. Ja muutenkin harmitti kun hommat menivät siihen pisteeseen, etten päässyt matkaamaan US Openiin, enkä ollut kaupungissa tarpeeksi pitkään osallistuakseni Vancouver openiin. Johonkin turhautuneisuus oli siis purettava, joten sadekausi jatkukoon.

Sateettomat päivät pyrin viettämään Kitsilano Beachilla, paikallisten footbag net -pelajien areenalla ja kaupungin pintaliitorannalla, jossa silmänruokaa ja hyvää fiilistä riitti yltäkylläisyyden asteelle. Paikallisten todella mahtavien nettipelaajien kanssa pelattiin palloa aina se mitä jaksettiin, ja mentiin jatkoille Sunset grillille nauttimaan kaljasta ja hyvästä seurasta. Todella mahtavia päiviä joita voi vain muistella Pekingin harmaudessa. Thanks footbag community for pimping my business trip!

Mietin tietysti kuumeisesti, mitä länsimaisessa valtiossa pitää tehdä mitä ei seuraavan 1,5 vuoden aikana Pekingissä voi. Onneksi mietin, sillä muuten olisin unohtanut, ettei Pekingissä ole (laillisia) kasinoita. Siispä pikaisen tiedustelun jälkeen päätin että viikonloppuna on luvassa retki Edgewater Casinolle. Lauantaisena aamuna kukonlaulun aikaan muistaakseni klo 10 tuohon pahuuden pesään asteltiin ja ilmoittauduttiin pian alkavaan pokeriturnaukseen. Korttipeliä pelatessa mielessä oli lähimmän wc:n etäisyys sillä siinä paikallaan istuessa alkoi huono olo vaivata. Huomasin tekeväni virheitä. Pian ensimmäisen tauon jälkeen homma loppuikin kardinaalimunaukseen. Vietin vielä muutaman tunnin muihin peleihin tutustuessa ja poistuin paikalta onnellisena. Kiitos Kanada! Nyt kestän uhkapelitöntä elämää Pekingissä taas hieman paremmin.

Toinen mieleen jäänyt seikkailu tuolla retkellä oli retki Grouse Mountain -vuorelle. Whistleriin meno saa odottaa ensi kertaan kun tällä erää asiaa ei oltu tarpeeksi suunniteltu. Patikointia kilometrin matka ylöspäin ja kun vuori oli vallattu niin skyridella alas. Koko retken hinta matkoineen Burnabysta alle 10€. Olen ikään kuin ällikällä päänuppiin lyöty. Saatanpa kiivetä ensi kerrallakin. Vancouverista jäi mieleen myös kaksi asiaa jotka tulivat täysin yllätyksenä. Pilven polttoa ei katsota pahalla edes kohtuullisen julkisella paikalla sekä kaupungin asukkaista ilmeisesti 40% on aasialaisperäisiä. Hampun haistoi rannalla, omakotialueilla ja baarien tupakka-alueilla. Asiasta puhuttiin muun muassa erään taksikuskimme kanssa ja hän sanoi ettei asiaan puututa koska muuten raha virtaa ulkomaille. Esimerkiksi kalliita tuotteita myyvät elektroniikkakaupat ja autokaupat hyötyvät asiasta. Normaali ihminen saattaa ostaa taulutelevision, kannabisdiileri viisi. Normaali ihminen ostaa Toyotan, kannabisdiileri Hummerin. Siis aineen käyttämiseen, kasvattamiseen ja myymiseen ei puututa koska tämä hyödyttää valtiota. Taksikuski kertoi itsekin polttavansa jointin päivittäin ennen nukkumaanmenoa. Vancouverissa ollaan muutenkin ilmeisen vapaamielisiä ja tämä näkyy myös homoseksualistien saamassa elintilassa ja näkyvyydessä kaupungissa. Ja tosiaan rasismi ei muutenkaan taida kukkia kun kerran kylän väkiluvusta yli puolet muodostuu aasialais- ja muita ulkomaalaisperäisiä ihmisistä.

Vancouverissa pelattiin myös jalkapallon alle 20-vuotiaiden mm-lopputurnausta. Ostettiin loppuunmyytyyn Brasilia-Espanja puolivälieräpeliin liput joltain kusipäältä stadionin edessä 100 kanadan dollarin hintaan. Itse peli oli hyvä ja viihdyttävä ja Espanjan Capel tulevaisuuden huippulupaus. Kannatti käydä.

Viimeisenä iltana piipahdin Burnabyssa Big Star -countrymusiikkibaarissa ja sitäkin voi pitää onnistuneena elämyksenä. Toivon vilpittömästi, että jokainen heteromies voisi kerran elämässään käydä siellä ja nähdä länsimaalaisen kauneusihanteen mukaan täydelliset baarimikkotytöt (useita). Paluumatka onnistui jopa Air Chinalta aikataulun mukaisesti ja 3 Vancouverviikon jälkeen laskeuduttiin jälleen Pekingiin. Tällä kertaa innokkaana uudesta kämpästä johon päästiin heti muuttamaan 5 viikon hotelliasumisen jälkeen. Arki Pekingissä ja kimppa-asuminen alkakoon!

Sitten kuvia. Niitä miulla ei oo paljon ku en osaa kulkea kameran kanssa tuollaisessa paikassa kuin Vancouver, josta kuvia on netti pullollaan. Tässä kuitenkin oma näkemykseni Kitsilano Beachin kauneudesta. Vancouverissa tosiaan näkyvät vuoret pohjoissuunnassa oikeastaan koko ajan, ja niiden mukaan on jopa helppo suunnistaa.


Ja footbag nettiä (mixed doubles) Kitsilanossa.


Sitten paikallinen herrasmies matonsa kanssa Vancouverin keskustassa, downtownissa.


Ja tässä talossa on jotain vialla?


Kylästä löytyy myös suomalaisen saapasfirman tiluksia. Huomatkaa lähes täydellisesti leikattu nurmikko! 6 kesän nurmikonleikkuukokemuksella annan lopputulokselle arvosanan 9.5 ainoana ongelmana leikkurin liian tylsät terät.


Tässä oltiin kiipeämässä Grouse Mountainille. Ei oltu ainoita.


Ja päästiin huipulle (yäk, hikisenä). Taustalla näkyy Vancouver Downtown ja Stanley Park


Vuorelta alas tuollaisella Skyridella.


Maisemakuva vuoren huipulta. Toisen vuoren huippu komeasti pilven peitossa.


Komea pilvikuva lentokoneen ikkunasta otettuna. Näitä otin montakin kun olin niin ihmeissäni. Tuli samanlainen olo kun maatessani laiturilla josta näkee kaloja vedessä. Siis tuijotin näkyä hiljaa itsekseni tuntikaupalla.


Ja kuva Brasilia-Espanja -pelistä alle 20-vuotiaiden MM lopputurnauksesta.


Huh, kohtahan tässäkin tarinassa päästään enää 2 viikon takaisiin tapahtumiin! Sitten kun on nykyhetki saavutettu voidaankin jo alkaa ennustamaan tulevaa?

• Pokeripelit jäivät heinäkuussa plussan puolelle. Summalle nauraisi verottajakin, mutta pelitilille jääneellä pesämunalla pääsee vielä jatkamaan. Pesämunaa kasvatetaan, kunnes rahat riittävät vuosimallin 2009 Porsche Boxter -henkilöautoon (2009 hinta toistaiseksi vahvistamatta?) Suomeen paluun jälkeen.
• Sini tulee Pekingiin vielä tämän kuun puolella. Mahtavaa!
• Eilisessä Bar Blun tietovisassa voitin 200RMB:n drinkkilahjakortin ja solarium-lahjakortin Solaris-rusketusstudiolle! Tarjoutui siis loistava tilaisuus näyttää etten oo solariumasioissa nössömpi ku Puhuvamajava. En ole, enhän?

Tiiän että tää kaikki onni ei oo sattumaa ja johtuu täysin siitä, että oon syntynyt Voiton nimipäivänä 14.2.! 

Pari viikkoa Kiinaan saapumisen jälkeen lähdin Kanadaan, Vancouveriin. Lensin ensimmäistä kertaa paikallisen Air China -lentoyhtiön operoimalla lennolla. Päästiin jo koneeseen, mutta jonkun ajan päästä päätettiinkin kone tyhjentää. Syyksi sanottiin, että matkalla on purkautunut tulivuori ja sitä reittiä ei voida lentää vielä. Odotettiin terminaalissa useita tunteja, ja joskus illalla tultiin kertomaan, ettei tänään lennetä. Meidät kuskattiin johonkin Kiinan kommunistisen puolueen koulutuskeskukseen nukkumaan. Iltapalalla ei tarjottu olutta eikä muutakaan juomaa (kysyin vettä, ei ollut). Ja kun ei nälkäkään ollut, niin kiukkuisena menin nukkumaan muutamaksi tunniksi jonka jälkeen taas bussilla lentokentälle. Kun sielläkin vielä sanottiin, että lento tulee edelleen myöhästymään, niin alkoivat kiinalaisetkin repiä pelihousujaan. No se viivästys ei ollut montaa tuntia ja matkaan päästiin. Perillä oltiin about vuorokauden myöhässä, huonoilla unilla ja näillä eväillä suoraan töihin. Kaiken kruunasi kuumemittari, joka näytti 38,5 astetta lämpöä päivän jälkeen.  Edellisenä keskiviikkona mittasin kanssa 38 astetta ja sittemmin unohdin asian, joten olin siis ollut lähes viikon pikku kuumeessa. Eipä ihme että koko Air Chinan sähläyksen ajan oli paska ja kiukkuinen olo.

Ei siis niin, että tulivuorijuttu olisi lentoyhtiön vika. Lähinnä kritisoin ala-arvoista tiedotusta. Matkaseurueessamme oli myös kiinalaisia, joten kielimuurin syytä se ei ollut. Jos homma olisi hoidettu tyylikkäästi, niin olisi tarjottu edes vaihtoehtoisia lentoyhtiöitä kiireisimmille, jotta olisi perille päästy edes oikeana päivänä. Ja olisiko reitin vaihtaminen ollut ylivoimainen tehtävä? Ensi kerralla tiedän ottaa huomioon myös hieman kalliimmat lentoyhtiöt matkaa suunniteltaessa.

Girl Poweria? Miksi? Tosin Emma OLI joskus ihana. Itsehän taisin olla seitsemännellä luokalla. Silloinen ranking oli:

1. Emma
2. Mel B
3. Mel C
4. Victoria
5. Geri

Tuoreita pressikuvia tulkiten Mel C on nyttemmin kivunnut kärkeen, muiden säilyttäen keskinäisen järjestyksensä. Palataan Spaissareihin uudelleen heti kun on seuraavat 10 vuotta kulunut!

Enpä sitten saanut unta viime yönä. Eikä nyt oikeastaan väsytä, vaikka ehkä pitäisi. Todella omituista. Pitää tarkkailla tilannetta. En muista että tällaista olisi käynyt koskaan ennen. Ehkä Kiinan hallituksen juonia tämäkin? Ne ketkut!

Alkuvuoden identiteettikriisin aikana Lappeenrannan poika alkoi miettiä että nyt tarvittas jotain vaihtelua. Se ei vaan tienny mitä. Joitain haaveita sillä oli ja niiden suuntaan lähdettiin sitten ajamaan. Matkalla pidettiin hauskaa ja vapun hulinoissa alkoi määränpää selvitä. Kiina nousi esille ja asialle oli saatava paras mies! Joku joka ei pelkää vaaroja, ei vapise ihmismassan edessä ja joka rautaisella ammattitaidollaan selviytyy kiperistäkin tilanteista. Painotettiin, että Tehtävä EI saa epäonnistua! Valmiina kuin partiopoika, firman komein uros otti tehtävän hetkeäkään epäröimättä vastaan ja aloitti matkajärjestelyt. Kaiken hulinan jälkeen 17.6. noustiin ilmaan. Tehtävä oli alkanut.

Pääkallopaikalle saavuttiin intoa täynnä. Uutta informaatiota tulvi kaikille aisteille. Tarkkavainuinen sankarimme havaitsi heti koneesta poistuttaessa 2 tärkeää asiaa: Pekingissä on kuuma ja ilma on saasteiden takia vaikeaa hengittää. Tilanteeseen sopeuduttiin ennätysnopeasti ja jatkettiin matkaa. Taksi kentältä keskustaan maksaa noin 80RMB eli alle 8€ ja hotellihuone oli oikeasti 2h+keittiö. Nikkeknattertonimainen johtopäätös: Kiina saattaa olla halpa maa? Jälkikäteen voidaan todeta, että halpaa on kun tietää mistä etsii. Turisteilta pyydetään toki kovempia hintoja kaikessa ja suosituissa paikoissa päästään jopa Suomen hintoihin ravintoloissa ja muussa illanvietossa. Tosin tällöin palvelu on (länsimaalaisille) järjestään parempaa, koska työvoima ei maksa juuri mitään. Esimerkkinä mainittakoon että yökerhon vessassa on palvelija, joka auttaa juoppoja pesemään kätensä avaamalla hanan, antamalla saippuaa ja pyyhkeen. Myöskään biljardisalilla pakkaa ei ehdi tekemään itse sillä pelin loputtua pieni kiinalaistyttö tulee ripeästi kasaamaan pakan. Tällaiseen on siis vaan totuttava ja annetaan asian olla näin.

Uuteen työympäristöön sopeutuminen kävi kädenkäänteessä. Jyväskylän Nokia-talon paras istumapaikka vaihtui avokonttorin soluun ja miesvoittoinen työtoveristo vaihtui paremmin väestön sukupuolijakaumaa mukailevaksi. Työkavereiden nimiä ei opi muistamaan vaikka niitä toistelisi hiljaa mielessään ja vaikka muistaisikin, nimiä ei osaa kuitenkaan lausua. Töitä tehdään normipäivänä 9-18 ja ruokatunti kestää tunnin. Ruokatunnit poikkeavat suomalaisista vastaavista sillä paikalliset ottavat suomipojat mukaansa johonkin läheiseen ravintolaan, tilaavat useita annoksia ruokaa ja antavat puikot käteen. Sitten seurustellaan ja syödään se mitä ehditään. Ruokalajit ovat eksoottisia. Ilman paikallisia ravintolatehtävästä selviäminen on hankalaa sillä tarjoilijat kiinalaisessa ravintolassa eivät ymmärrä suomea eivätkä englantia ja ruokalistat ovat kiinaksi, tosin niissä yleensä on kuvat. Ruoka on hyvää ja ei todellakaan sellaista mitä Suomen "kiinalaiset" ravintolat antavat ymmärtää. Tämäkin piti tulla tänne asti toteamaan. Riisiä ei syödä aina ja yhden kerran olen täällä saanut sellaista patamaista ruokaa jossa on lihaa/kanaa, sipulia ja paprikaa. Tähän mennessä kaikkiruokainen agenttimme on kuitenkin jo muiden haasteiden edessä: tuleeko hän koskaan syömään skorpionia vartaassa, koiraa, käärmettä ynnä muita erikoisuuksia joita on tarjolla? Ehdoton kuningastemppu olisi erään paikallisen kertoma erikoisuus ottaa elävä skorpioni puikoilla (sitä ei varmaan kannata pudottaa..?) purkista, dipata se vodkaan noin minuutiksi ja syödä sellaisenaan. Huh!

Ensimmäiset 2 viikkoa täällä menivät nopeasti ja muutamana iltana tutustuttiin paikalliseen Take  5-ravintolaan joka suorastaan kuhisee suomalaisia. Muut suomalaiset tietävät kertoa tarinoita paikallisista, parhaista ostospaikoista ja muusta tärkeästä. Suomi-pojat lähtevät myös helposti esittelemään toisia ravintoloita ja muita iltarientoja. Koko reissusta voisi selvitä pelkästään suomalaisten kanssa hengaamalla mutta ylevänä tavoitteena on päästä tästä ajatuksesta yli ja porautua paikalliseen elämään paikallisten kautta. Nämä ensimmäiset 2 viikkoa näyttivät suuntaa mihin liemeen tässä on kastauduttu mutta turhapa tässä enää on vempuloida kun rapala on jo kurkussa.

Tähänpä väliin voisi esitellä ensimmäiset kuvat paikallisesta menosta. Kuvia ei tietenkään ole käsitelty mitenkään sillä sepä ei ole tämän agentin ydinosaamisalue kuten ei myöskään kuvan ottaminen.  Aloitetaan The Placen öisellä näkymällä. Tuonne ylös on siis rakennettu tuollainen komea skriini, jossa pyörii videota. Ehdottomasti näkemisen arvoinen pimeällä!


Sittenpä kerrottakoon, että täällä saattaa myös sataa. Kun sataa, niin tuppaa satamaan kunnolla. Tässä ollaan poistumassa töistä ja onneksi löydettiin salakäytävä jota pitkin sukat ei kastunu!


Sitten tarkastellaan työpaikan lähellä olevaa jokea. Tarkkasilmäinen kuulija saattaa tässä vaiheessa hahmottaa kupletin jujun. Johtopäätös: Pekingissä puut ovat harmaita, ilma utuista ja vesi vihreää, punaista tai keltaista hieman päivästä riippuen. Aurinkoa ei luonnollisesti juurikaan näy saastesumun läpi.


Hurjapäät voivat vaikka käydä hyppäämässä benji-hypyn, kun kerran on sitä varten pitänyt tornikin pystyttää.


Paikallisia suurmiehiä en tunnistaisi kuitenkaan mutta Gandhista oon joskus kuullut ja sille on pieni patsas tänne puiston perälle laitettu.


Ja sit vielä tää vehje oli ihan huippu! Baarin terassilla siis koripallopeli jossa tarkoituksena kipeyttää kädet heittelemällä palloa hullun lailla ilmaan! Miksei tällasta oo näkyny Suomessa?


Sori Alli mut näissä ei nyt paljon kiinalaisia näkyny. Kiinaa kuitenki vähän. Laitellaan lisää rumia kuvia kunhan niitä ehitään näpsiä. Ja keksitään lisää asiaa kunhan ehitään yö nukkua. Joku äidinkielen opettaja voisi muuten laskea, kuinka monta pilkkua tästäkin tekstistä puuttuu. Pilkkujen laittaminen kun ei ole koskaan tältä kirjoittajalta onnistunut ja hän on asian hiljaa mielessään hyväksynyt.

Heipähei. Tästä tää nyt alkaa. Ensimmäinen blogi ikinä ja ensimmäinen postaus ikinä! Homman nimihän on siis se, että lähdin Pekingiin suorittamaan salaista tehtävää ja jonkunlaista yhteydenpitoa Suomeen pitää alkaa harrastamaan. Tän blogin tarkoituksena on välttää samojen asioiden toistamista uudelleen ja uudelleen eri ihmisille. Näinpä siis fiilikset, kuvat ja muu painokelpoinen tuodaan maailmalle julki tätä kautta ja henkilökohtaisemmat jutut edelleen tiskin alta pikaviestimillä, sähköpostilla ja puhelimella. Palveluksi valitsin aluksi Bloggerin, koska en tiedä muistakaan mitään. Ongelmaksi muodostui se, että töistä (Internet-yhteys Suomen kautta) pääsen sinne, mutta kotoa (Kiinan Internet) on lähes kaikki englanninkieliset blogipalvelut estetty. Suomenkieliset näyttää toimivan toistaiseksi. Katsotaan nyt mihin tää vuodatus.net taipuu ja vaihdetaan muualle jos ei kelpaa tai jos kiinalaiset keksii tänkin käytön estää. Kieleksi valitsin suomen, kun ei oo ulkomaalaiset niin paljon kuulumisia kyselleet. Mainostakaa blogia ystäville ja kylänmiehille niin vältyn turhalta toistolta nyt ja tulevaisuudessa!